Urheilijalähtöinen valmennus

Kohtaaminen ennen tulkintaa

Urheilija tulee harjoituksiin kokonaisen päivän kanssa. Ensin haluan ymmärtää, mitä hän huomaa ja kokee. Kysymys ”Mitä itse huomasit?” voi avata jotain, mikä jäisi pelkän ohjeen taakse.

Oppimista tuetaan käytännössä

Selkeä tavoite, sopiva haaste ja ymmärrettävä palaute auttavat suuntaamaan harjoittelua. Myös valmentaja arvioi omaa toimintaansa: mitä minun kannattaa muuttaa, jotta urheilijalla on parempi mahdollisuus oppia?

Annan kehitykselle aikaa

Pelaajan tämänhetkinen taso ei yksin kerro hänen tulevasta potentiaalistaan. Tämä on yksi valmennusfilosofiani perusajatuksista. Sen toteuttaminen ei aina ole helppoa, kun peliaikaa jaetaan, ryhmiä muodostetaan ja joukkue haluaa menestyä.

Haluan arvioida pelaajia uudelleen, antaa myös myöhemmin kehittyville laadukasta ohjausta ja jättää tilaa monipuoliselle liikkumiselle. Näitä valintojani käsittelen tutkimukseen pohjautuvassa kirjoituksessa.

Nuorena paras ei välttämättä ole aikuisena paras →

Vahvuudet ja vastuu

Vahvuuksia voi huomata myös tilanteissa, joissa urheilija ei vielä erotu taidoillaan. Osallisuus rakentuu todellisista vaikutusmahdollisuuksista. Valmentaja vastaa turvallisista rajoista, ohjauksesta ja harjoittelun tarkoituksesta.

Vahvuusmatkan malli tarjoaa yhden tavan jäsentää vahvuuksien tunnistamista, käyttöä ja suuntaa. Se ei korvaa lajitaitojen opettamista tai olosuhteiden huomioimista.