Valmennuksen arjessa · 2/13 · Oppiminen
Mitä pelaaja huomaa, kun valmentaja antaa tilaa?
Vapaa pelaaja toisella laidalla. Hetkeksi avautuva syöttösuunta. Tilaa edetä itse. Ohje ehtii helposti suusta ennen kuin pelaaja on saanut tilanteen ratkaistua.
Välillä ohje auttaa. Samalla haluan pohtia, miten pelaaja oppii löytämään mahdollisuudet itse. Se vaatii minulta malttia ja kykyä tunnistaa, milloin apua tarvitaan.
Mitä onnistumisen takana tapahtui?
Kuvitellaan harjoitus, jossa kiekollinen lähestyy puolustajaa. Joukkuetoveri liikkuu vapaaksi, valmentaja huutaa syöttämään ja kiekko löytää perille. Syöttö onnistui. Vielä en tiedä, huomasiko pelaaja paikan itse vai toimiko hän huudon mukaan.
Soderstromin ja Bjorkin katsaus erottaa harjoittelun aikaisen suorituksen pysyvämmästä oppimisesta [2]. Yhden tilanteen perusteella en voi päätellä, mitä pelaaja osaa myöhemmin ilman ohjettani.
Seuraan siksi uusia tilanteita: katsooko hän ympärilleen ennen kiekon saamista, tunnistaako hän vastustajan liikkeen ja löytyykö ratkaisu itsenäisesti?
Hiljaisuus voi tuntua erilaiselta
Omaehtoisuuden rinnalla Decin ja Ryanin teoriassa korostuvat kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus [1]. Niiden kautta tarkasteltuna pelaajalle annettu tila tarvitsee ympärilleen tukea.
Pelaaja voi kokea tilan luottamuksena. Epäselvässä tehtävässä hän voi myös tuntea jäävänsä yksin. Tarkistan ensin, ymmärtääkö hän tavoitteen ja onko hänellä jokin ajatus, jota kokeilla. Tarvittaessa näytän, selitän lyhyesti tai helpotan tehtävää.
Kysymyskin tarvitsee harkintaa. Jos kysyn ja vastaan heti itse, pelaaja saa uuden ohjeen kysymyksen muodossa. Haluan kuunnella loppuun ja hyväksyä myös havainnon, jota en itse odottanut.
Seuraava yritys voi kertoa enemmän
Kaikkea ei tarvitse pysäyttää keskusteluksi. Pelaaja voi muuttaa ajoitustaan tai tukipaikkaansa, vaikka hänen olisi vaikea selittää muutosta. Katson tekemistä ja kuuntelen vastauksia rinnakkain.
Turvallisuuteen ja toisten kohteluun puutun heti. Oppimiseen liittyvässä tilanteessa voin joskus odottaa. Pelaaja saattaa löytää ratkaisun seuraavalla yrityksellä, tai minä huomaan tarkemmin, mikä häntä estää.
Haluan, että apuni on saatavilla ja että pelaajalle jää mahdollisuus käyttää omia havaintojaan. Tavoitteena on tarkoituksenmukainen ohjaus, ei mahdollisimman vähäinen puhe.
Lähteet ja tausta
- Deci & Ryan: Itsemääräämisteoria – omaehtoisuus, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus ja motivaation sisäistyminen.Teorian ylläpitäjän esittely ja alkuperäisjulkaisujen tiedot.
- Soderstrom, N. C. & Bjork, R. A. (2015). Learning Versus Performance: An Integrative Review. Perspectives on Psychological Science, 10(2), 176–199.Tutkimuskatsaus; tässä käytetty kustantajan tiivistelmää.
Valmennusfilosofinen kirjoitus. Esimerkkitilanteet ovat kuvitteellisia; käytännön ratkaisut ovat kirjoittajan sovelluksia.