Fiktiivinen valmennustarina
Yksi vielä
Tämä on fiktiivinen tarina. Henkilöt ja tapahtumat eivät kuvaa todellista valmennustilannetta.
Harjoituksen viimeiset minuutit
”Yksi vielä”, urheilija sanoo.
Muut ovat jo keräämässä välineitä. Viimeinen yritys ei mennyt niin kuin hän halusi. Valmentajan ensimmäinen ajatus on myönteinen: hienoa sitkeyttä. Hän on jo antamassa luvan, kun huomaa urheilijan puristavan käsiään nyrkkiin.
”Mitä toivot siltä seuraavalta yritykseltä?” valmentaja kysyy.
”Että se onnistuisi.”
”Mitä onnistuminen näyttäisi juuri nyt?”
Urheilija katsoo harjoituspaikkaa. ”Ettei jäisi näin huono fiilis.”
Mitä tässä harjoitellaan?
Valmentaja istuu hetkeksi hänen viereensä. Hän ei tiedä vielä, kaipaako urheilija uuden yrityksen, tauon vai sen, että joku huomaa pettymyksen.
”Tuntuuko sinusta, että haluat kokeilla jotain eri tavalla, vai että sinun on pakko saada tämä onnistumaan ennen lähtöä?”
Vastaus ei tule heti.
”Ehkä vähän molempia.”
He sopivat yhdestä yrityksestä. Tavoitteeksi valitaan yksi asia, johon urheilija voi itse vaikuttaa. Sen jälkeen harjoitus päättyy, lopputuloksesta riippumatta.
Tarina jää tarkoituksella auki
Yritys voi onnistua tai epäonnistua. Valmentaja ei voi luvata hyvää lopputulosta. Hän voi kuitenkin auttaa erottamaan halun oppia siitä, että oma arvo tuntuu olevan kiinni seuraavassa suorituksessa.
Olisiko tässä tilanteessa ollut yhtä perusteltua lopettaa heti? Mistä sen voisi päätellä?