Valmennuksen arjessa · 8/13 · Kohtaaminen
Milloin pelaaja kokee kuuluvansa joukkueeseen?
Nimi on kokoonpanossa ja päällä sama pelipaita kuin muilla. Silti haluan kysyä, kokeeko pelaaja olevansa osa joukkuetta. Vastaus ei aina näy ulospäin: osallistuva pelaaja voi jäädä keskustelujen ulkopuolelle, ja vähäpuheinen voi viihtyä hyvin.
Joukkueeseen kuulumista rakennetaan myös hetkissä, joita harjoitussuunnitelmassa ei mainita.
Mukaan pääseminen ei jää lapsen vastuulle
Miten pelaaja tervehditään? Löytääkö hän parin? Kuunnellaanko hänen ehdotustaan? Mitä epäonnistumisen jälkeen tapahtuu?
Kuvitellaan parinvalinta, jossa yksi jää toistuvasti odottamaan. Voin muodostaa ja vaihdella pareja itse. Samalla minun pitää selvittää, mitä ryhmässä tapahtuu. Järjestely auttaa harjoituksessa, mutta ihmissuhteiden ymmärtäminen voi vaatia keskustelua ja seurantaa.
Decin ja Ryanin teoriassa yhteenkuuluvuus liittyy välittämiseen ja yhteyteen toisten kanssa [1]. Valmennusperiaatteekseni käännän sen kysymykseksi: voiko pelaaja luottaa saavansa apua ja kunnioittavaa kohtelua?
Huumoriakin pitää kuunnella
Yhteinen nauru kuuluu joukkueeseen. Haluan silti huomata, kenen kustannuksella nauretaan. Hymy ei yksin kerro, että tilanne tuntui hyvältä.
Jos huomaan nimittelyä tai yhden pelaajan toistuvaa nostamista naurun kohteeksi, puutun siihen. Loukatun lapsen vastuulle ei jää osoittaa riittävän voimakkaasti, että raja ylittyi.
Myös oma puheeni kuuluu tarkasteluun. Miten kommentoin virheitä ja millaisia nimityksiä käytän? Oma toimintani näyttää, mitä pidän hyväksyttävänä.
Erilaisille tavoille osallistua on tilaa
Kaikkien ei tarvitse puhua yhtä paljon. Voin kysyä ajatuksia kahden kesken, antaa miettimisaikaa ja käyttää pieniä ryhmiä. Huolehdin mahdollisuudesta osallistua, en samanlaisesta esiintymisestä.
Pelaaja tarvitsee yhteyttä myös vaikeana päivänä. Voin korjata käytöstä ja osoittaa samalla, että autan häntä eteenpäin. Haluan erottaa toiminnan arvioinnin hänen arvostaan ryhmän jäsenenä.
Pelaajat voivat opetella mukaan ottamista ja rakentavaa puhetta. Ryhmän turvallisuudesta vastaavat silti aikuiset. Pelaajien pitää tietää, kenelle voi kertoa ja että kertominen johtaa asian käsittelyyn.
Kuulemisesta seuraa tekoja
Voin kysyä, onko harjoituksiin helppo tulla ja saako apua. Vastauksille pitää olla tilaa. Jos kuulen vaikeudesta, palaan asiaan ja seuraan, muuttuuko tilanne.
Samalla tarkastelen huomioni jakautumista. Huomaanko poissaolleen paluun? Saako rauhallisesti harjoitteleva palautetta? Jokainen tarvitsee toistuvia kohtaamisia valmentajan kanssa.
Lähteet ja tausta
- Deci & Ryan: Itsemääräämisteoria – omaehtoisuus, kyvykkyys, yhteenkuuluvuus ja motivaation sisäistyminen.Teorian ylläpitäjän esittely ja alkuperäisjulkaisujen tiedot.
Valmennusfilosofinen kirjoitus. Esimerkkitilanteet ovat kuvitteellisia; käytännön ratkaisut ovat kirjoittajan sovelluksia.