← Kaikki kirjoitukset

Oletko joskus huomannut väsyväsi juuri siihen ominaisuuteen, josta sinua yleensä kiitetään?

Siihen, että olet tunnollinen.

Siihen, että sinuun voi luottaa.

Siihen, että viet asiat loppuun asti.

Siihen, että haluat tehdä hyvää jälkeä.

Nämä ovat arvokkaita vahvuuksia. Monessa työssä juuri niiden ansiosta asiat etenevät, ihmiset tulevat huomioiduiksi ja lopputulos on huolellinen.

Mutta joskus juuri vahvuus voi alkaa väsyttää.

Ei siksi, että siinä olisi jotain väärää.

Vaan siksi, että käytät sitä liian pitkään, liian kovaa tai sellaisessa kohdassa, jossa vähempikin jo riittäisi.

Vahvuusmatkan ajatus on yksinkertainen: meissä jokaisessa on vahvuuksia, jotka ansaitsevat tulla näkyviin.

Ei siksi, että meidän pitäisi tehdä enemmän tai jaksaa paremmin.

Vaan siksi, että kun tunnistamme omat vahvuutemme, voimme käyttää niitä viisaammin.

Myös työssä.

Kun huolellisuus muuttuu hiomiseksi

Tunnollinen ihminen ei yleensä jätä asioita puolitiehen.

Hän tarkistaa vielä kerran.

Muotoilee viestin vähän paremmin.

Lisää yhden perustelun varmuuden vuoksi.

Miettii, onko tämä varmasti tarpeeksi hyvä.

Usein se on arvokasta. Monessa työssä tarvitaan tarkkuutta, vastuunkantoa ja kykyä huomata yksityiskohtia, jotka muilta voisivat jäädä huomaamatta.

Mutta jos sama vaatimustaso tulee mukaan jokaiseen tehtävään, työ voi alkaa tuntua raskaammalta kuin sen tarvitsisi tuntua.

Sähköposti ei ole enää vain sähköposti.

Esityksen runko ei ole enää keskustelun tueksi tehty runko.

Pienestä suunnitelmasta tulee asia, jota voisi aina vielä vähän parantaa.

Ja yhtäkkiä vahvuus ei enää vain tue työtä.

Se alkaa viedä energiaa.

Vahvuudet esiin — myös niiden varjot

Vahvuuksista puhutaan usein vain myönteisinä asioina.

Ja sitä ne ovatkin.

Mutta jokaisella vahvuudella on myös ylikäytön mahdollisuus.

Tunnollisuus voi muuttua loputtomaksi varmisteluksi.

Vastuullisuus voi muuttua vaikeudeksi päästää irti.

Kehittymishalu voi muuttua tunteeksi, ettei mikään ole vielä tarpeeksi.

Huolellisuus voi muuttua hiomiseksi, jota kukaan muu ei enää huomaisi — paitsi sinä itse.

Siksi vahvuuksien tunnistaminen ei ole vain sitä, että huomaamme, missä olemme hyviä.

Se on myös sitä, että opimme tunnistamaan, milloin hyvä ominaisuus alkaa viedä meiltä liikaa.

Missä kohdassa tunnollisuus ei enää auta tekemään työtä paremmin, vaan pitää meidät kiinni asiassa, joka olisi jo valmis?

Missä kohdassa vastuullisuus ei enää ole viisasta vastuunottoa, vaan kaikkeen venymistä?

Missä kohdassa huolellisuus ei enää paranna lopputulosta, vaan vie tilaa palautumiselta, luovuudelta ja elämältä työn ulkopuolella?

Riittävän hyvä ei ole välinpitämätöntä

Riittävän hyvä ei tarkoita, että lakkaisit välittämästä.

Se ei tarkoita huolimatonta työtä.

Eikä se tarkoita, että sinun pitäisi madaltaa rimaa kaikessa.

Se tarkoittaa, että alat suhteuttaa panostasi tehtävän tarkoitukseen.

Mihin tätä tarvitaan?

Kenelle tämä on?

Mikä tässä on olennaista?

Missä kohtaa työ on jo palvellut tarkoituksensa?

Jos kyse on tärkeästä päätöksestä, asiakastyöstä tai asiasta, jolla on iso vaikutus muihin ihmisiin, huolellisuus on paikallaan.

Mutta jos kyse on arkisesta viestistä, sisäisestä luonnoksesta tai ensimmäisestä versiosta, täydellisyyden tavoittelu voi olla ylimitoitettua.

Kaikki tehtävät eivät tarvitse samaa panosta.

Ja se on tärkeä oivallus tunnolliselle ihmiselle.

Ammattitaitoa ei ole vain se, että tekee kaiken hyvin. Ammattitaitoa on myös tunnistaa, mikä on tässä tilanteessa riittävän hyvin.

Tutkimuksissakin on nähty, että omien vahvuuksien hyödyntäminen voi tukea tavoitteissa etenemistä ja hyvinvointia. Samalla työelämän perfektionismia koskeva tutkimus muistuttaa, että täydellisyyden tavoittelulla voi olla myös kuormittava puoli.

Vahvuuksien viisas käyttö ei siis tarkoita aina täysillä tekemistä.

Joskus se tarkoittaa myös rajaamista.

Pieni pysähdys seuraavaan työtehtävään

Seuraavan kerran, kun huomaat jääväsi hiomaan vielä vähän, pysähdy hetkeksi.

Kysy ensin:

Mikä vahvuus minussa on nyt käytössä?

Onko se tunnollisuus?

Vastuullisuus?

Huolellisuus?

Halu auttaa?

Halu kehittyä?

Sitten kysy:

Auttaako tämä vahvuus minua juuri nyt — vai onko se alkanut viedä minulta enemmän kuin antaa?

Vastaus voi olla lempeä.

Sinun ei tarvitse moittia itseäsi siitä, että haluat tehdä työsi hyvin.

Voit vain huomata, että ehkä tässä kohdassa vähempikin riittää.

Voit myös kokeilla kolmea kysymystä ennen kuin jatkat viimeistelyä:

Mitä tämä tehtävä oikeasti tarvitsee?

Mikä olisi tähän tarkoitukseen riittävän hyvä?

Mitä voisin tällä kertaa jättää hiomatta?

Nämä kysymykset eivät poista ammattitaitoasi.

Ne auttavat käyttämään sitä viisaammin.

Hyvä työ ei vaadi kaikkea sinusta

Vahvuudet esiin ei tarkoita sitä, että puristamme itsestämme kaiken irti.

Se tarkoittaa, että tunnistamme, mikä meissä on arvokasta — ja opimme käyttämään sitä tavalla, joka tukee sekä työtä että elämää.

Hyvä työ voi syntyä tunnollisuudesta.

Mutta hyvä työ tarvitsee myös rajoja.

Joskus vahvuutta on jatkaa.

Joskus vahvuutta on lopettaa ajoissa.

Vähempikin voi riittää.

Ei siksi, että välittäisit vähemmän.

Vaan siksi, että haluat käyttää vahvuuksiasi viisaammin.

Tutustu Vahvuusmatkan malliin →